Blogi - Aina liian vähän

Jos on tarjolla kaksi erilaista kahvimaitoa:
"oikean lehmän maito" ja "väärän lehmän maito", kumman valitset?

Tietysti sen kumpi maistuu paremmalta.

Oikea vaihtoehto on joka tapauksessa järkeilyä, kuten Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi osoittaa. Makuaisti on todellinen, ja siksi siihen voi vedota valintaa tehdessä. Ihminen voi järkeillä tekevänsä eettisesti oikean (vastuullisen) ratkaisun.
"Valitsen näistä kahdesta sen kumpi maistuu paremmalta, olen näet vastuussa makunystyröilleni, en halua niiden kärsivän huonon maidon mausta", sanoisi hedonisti.

Väärän lehmän maito on väärä siksi, että siihen liittyy ikävä tarina. Ehkä maidon on lypsänyt Donald Trump tai Vladimir Putin, kuitenkin joku yleisesti vihattu ihminen, tai ehkä lehmää on kidutettu.
Oli miten oli. Nyt siitä on puristettu kahvimaitoa kahvilaan.
Kaikki tietää että se on väärää, niin somessa ja telkussa sanotaan. Valitsen sen silti koska se maistuu paremmalta. Se maistuu hyvältä.
Valitsen siis "väärän lehmän maidon", eli muiden mielestä väärin.
Kahvila vastatkoot omasta etiikastaan. Vastuu ei kuulu minulle vaan liberaalia markkinataloutta ajaville poliitikoille. Kuulitte kyllä - myös poliitikoilla on vastuunsa kansalle. Ei pelkästään kansalaisten valinnoilla tai kahviloilla, niin kuin poliitikot usein iloisesti väittävät. Ja kansa kyllä tietää hyvän päälle.

Ehkä myöhemmin paljastuu, että tarina "väärästä lehmästä" ei pidäkkään paikkansa, vaan että väärän lehmän maito onkin itseasiassa hyvässä maatilassa tuotettua maitoa. Lehmällä olisi ollut siellä kissanpäivät onnellisessa maatilassaan, kuten kaikki työläiset ovat nykyään niin onnellisia valitessaan oikean elämänuran.
Ehkä kyseessä on ollut ilkeän kilpailun luoma katala maineen sabotaasi. Maine oli tieten tahten tahrittu. Mainetta ei pystynytkään hallitsemaan.
Maine on kova juttu markkinataloudessa. Siksi kaikki ovatkin niin hyviä. Parhaimmat jopa parhaita. Silloin minä olisin tuplavoittaja: olisin valinnut hyvän maun ja ollut vieläpä uhrin puolella. Somessa olisi tykkäyksiä sadellut.

Se etiikasta. Osaatko selittää miksi joku ihminen olisi sinulle liian vähän? Minä osaan selittää.

Kuvittele kehno ympyrä.
Ajatellaan että pyhään kaveripiiriin pääsee vain ne symmetrisimmät ympyrät - ne jotka ovat mielestämme täysin pyöreitä. Jopa täydellisiä.
Pyhään kaveripiiriin ei kehtaa mitäsattuu ympyröitä ottaa.
Sitten vain korostetaan ympyrästä kaikkia sen epämuotoisia piirteitä mistä emme tykkää. Kerrotaan päin näköä miksi toinen ei ole "hyvä ympyrä".

Itse olemme tietenkin täydellisiä ympyröitä. Paitsi että kukaan ei kuulemma ole täydellinen.

Pointsi on siinä, että ihannekuvat syntyvät tarinoiden, kielen ja pintapuolen kautta - kuten markkinoilla yleensä. Hyvä mainoskampanja on täynnä kaunista ja ihanaa, se on kuin onnistunut someprofiili - luojan luoma projektityö, eikä siis ikinä koskaan prosessi, kuten oikeaan elämään kuuluu. Ihanteet laitetaan näkyviin, tarjolle, ja niitä kutsutaan täydellisiksi. Kauppa ei mätää myy, mätä ei käy kaupaksi, huono ympyrä ei menesty ympyrämarkkinoilla.

Jokainen meistä on omanlaisensa ympyrä, hyveet pyöreyttävät ympyräämme, hyveet täydellistää meitä, mutta kukaan ei ole ihanne, ei vaikka kuinka järkeilisi oikeita vastauksia (tehdä oikein), tai maistuisi hyvältä (hyvyys), vaan käynnissä on alati jokin prosessi. Ellemme sitten hahmota sisäisen ympyrän vaihtelevaa prosessi-projekti muotoa. Joskus olemme projekti. Kehitämme itseämme keskitetysti vaikkapa luovuudessa, matematiikassa tai sosiaalisissa suhteissa. Sitten kohta keksimmekin taas uuden projektin missä prosessoida.

Liian vähän on siis epäsymmetriaa.