Blogi - Kummallinen maailma

Pappani isä teljettiin sisällissodassa vankilaan. Hän oli punaisten puolella. Mammani kertoi että ihmisiä vain värvättiin kadulta ja käskytettiin: "liity meihin tai kuolet". Niin sitten isopappastani tuli punainen, myöhemmin punavanki. Se on kylmää valtapeliä se, koska mitään aitoja vaihtoehtoja ei tarjottu. Henkiriepu on niin pirun ainutkertaista valuuttaa, että terve järki sitä tuskin haluaa menettää. Piinattu sielu on asia erikseen.

Isopappalla ei siis ollut ideologista agendaa taustalla. Hän ei ollut punainen sinänsä. Hänellä oli vain paska tuuri, kuten niin monella muullakin aikalaisella. Käskytettynä hän toimi ja punaisiin liittyi. Eli jos halutaan saivarrella: isopappani liitettiin punaisiin, ihan samalla tavoin kuin armeijaryhmä liitetään ja alistetaan tietyn kenraalin komentoon.
Ei sellaisesta äänestetä kaikkien kesken että onko asia oikein vai väärin.
Kenraalia taas ei koskaan alisteta mihinkään. Kenraalin tehtävänä on taistella ulkoista alistamista vastaan. Kenraalilta vaaditaan uskollisuutta omaa porukkaa kohtaan.
Tällaisena vapaan rakkauden aikaan uskollisuutta ei vaadita edes omalta kumppanilta.
Kukin alistukoot mihin alistuu.

Toisen pappani setä syntyi torppariperheeseen. Hän oli punainen myös ideologisesti. Isoisosetä kasvoi nk. torpparikysymyksen aikoihin. Torpparikysymyksessä mietittiin vaadittiinko torppareilta liikaa, vai halusivatko torpparit liikaa. Torpparikysymys edesauttoi sisällissodan puhkeamista.
Isoisosetä oli siis punainen myös ideologisesti, hän vaikutti sisällissodan syntyyn, lähti taisteluihin, ja joutui lopulta Hennalan vankileirille. Siellä hän kuoli nuorukaisena.
Pappani eno kuoli ilmeisesti taistelussa, punainen hänkin. Soturi kuoli soturin kuoleman. Kovasti romantisoitu ajatus.

Sisällissota oli siis sisällissotaa, joukko suomalaisia tappamassa toisiaan, eikä mitään vapaussotaa, koska ei ollut mitään ulkoista järjestäytynyttä uhkaa tai vihollista. Ei ollut ryhmää, joka pyrki alistamaan Suomen kansan. Suomi itse järjesti asiansa. Alisti ja murhasi. Sisällissodassa suomalaiset murhasivat toisiaan ideologisista syistä, eivätkä ollakseen vapaita. Turha romantisoida tai kaunistella asiaa. Kuvioihin vaikutti toki tuore itsenäisyys, ensimmäisen maailmansodan tapahtumat, ja puna-armeijan noususuhdanne Venäjällä. Mutta toisiaan suomalaiset murhasivat. Mitä nyt Saksa vähän auttoi, ja Venäjältä saatiin aseita.

Pienenä tiedonjyvänä: täällä Halikossa asuu viimeisen punakaartilaisen Aarne Arvosen tytär Irma. Emäntä tuntee hänet, minä en.

Minussa virtaa punainen veri, emännällä sininen. Enkä ole huomannut että verenperintö vaikuttaisi kummankaan poliittiseen järkiajatteluun. Järkiajatteluun vaikuttaa enemmänkin vallanhaluisten ihmisten tietoinen tai vähemmän tietoinen keinottelu, joskus yliromanttinen maailmankatsomus. Surullisinta on, että valtaosa vallanhaluisista eivät edes tajua olevansa vallanhaluisia. Päinvastoin he luulevat olevansa järkeviä. He haluavat järjestystä voimalla, eivätkä tajua (tai piittaa) voimiensa tuntoa. Eivätkä he pahemmin mittaa mitä tuhoa itselleen tai toisilleen tekevät, eivät taloudellisesti, eivät henkisesti. Sellaisen mittaaminen ei yksinkertaisesti mahdu heidän järkensä eli järjestyksenpidon piiriin. Etiikan luoma sisäinen ristiriita tuntuu puuttuvan.
Puhun nyt ihmisistä, jotka järjestävän sielunpiinaa ympärilleen.

Pappani isä kuoli viinaan. Sellaiseen verenperintöön uskon. Mutta poliittinen ajattelu tuskin periytyy veressä. Kysymys kuuluukin: kumpi sisimmässä jyllää enemmän, genetiikka vai opittu järki? Laita Richard Wagner soimaan ja tutki itseäsi: haluatko hyökätä Puolaan? Miksi, tai miksi et?
Hitler kuunteli Wagneria, Hitler hyökkäsi Puolaan. Ehkä Hitler olisi voinut kanavoida saman innon johonkin muuhun puuhaan. Mene ja tiedä.
Harva inspiroituu enää mistään, harva oikeasti luo ja itseilmaisee. Nykyään lähinnä voimaannutaan, markkinoidaan, ja sitten kaupataan. Hyvinkin aggressiivisesti. Menestys mitataan tykkäyksissä, jotka jokainen vaihtaisi heti fyrkkaan jos voisi. Ja brändäys on in. Ihmisestä on tullut mainos, jonka koomisuus näkyy Linkedin ammattinimikkeissä. Superasiantuntijat tietävät nöyrästi kaiken ja kaikesta. Ihmettelen miten paskanvakavasti joku markkinointijehu suhtautuu siihenkin miten häntä kutsutaan. Ehkä he ovat palvottavia puolijumalia tai jotain. Henkisesti ihmisestä on tullut kuin ilmapallo: näyttää suurelta, mutta lopulta vain tyhjää plätinää täynnä

Verenperintöajattelussa on aina se riski, että voimantuntoinen väki keksii kastiajattelun yhä uudestaan ja uudestaan: minun kastini oikea ja ylempi, sinun kastisi väärä ja alempi. Sama riski, jos näkee itsensä alempana ja vääryyttä kokevana. Pian alistettu haluaa ylistetyksi kaikin keinoin. Lopulta vain paikat vaihtuu, alistetusta tulee alistaja. Sirkus jatkuu.
Terveiset vaan Korean demokraattiselle kansantasavallalle, jonka valtion virallisessa nimessä ei ole yhtään loogisesti pätevää tai tarkastelua kestävää seikkaa. Te tiedätte mitä alistettuna oleminen on, ja on ollut.
Pohjois-Koreassa on kolme kastia, jotka jaetaan 512 ryhmään, eikä ylenemään pääse. Sellaisesta järkeilystä on demokratia ja tasainen kansanvalta kaukana. Toki markkinatalous ja raha ovat tätä kastivääryyttä viime vuosikymmeninä vähentänyt.
Knoppina: Japani aikanaan alisti Korean niemimaata, nyt japanilainen veri on Pohjois-Koreassa pohjasakkaa. Paitsi tänään, jos japskilla vain on jemmafyrkkaa plakkarissa. Sitten hän on parempi kuin muut kylän köyhät.
Pohjois-Koreassakin markkinatalous käy hiljaista voittokulkuaan läpi ideologian. Eikä auta vaikka miten äänestäisi.

Hitler fanitti Wagneria, ja niille jotka eivät tiedä, Hitler myös valtasi Puolan. Ehkä Wagnerin musiikki on kuin rock n roll - paholaisen keksintö, joka saa ihmisen tekemään vääryyksiä? Tuskin.
Myös viinaa pidetään pirun keksintönä, ja siksi moni haluaisikin sen kieltää. Viina kuulemma vie väärille teille. En usko sellaiseen soopaan. Viina on toki petollista, mutta ihminen menee ihan itse väärille urille. Jos siis menee. Isopappani hakkasi kuulemma hevosia ja konttasi jurrissa kotimäkeä ylös. Että sellainen mies hän oli. Aloitti ryyppäämisen vasta kolmevitosena, kun sai ensin talvisodassa traumat. Panssarivaunut kävivät kovasti päälle.

Väärä ja oikea ovat filosofiaa. Itsensä tunteminen on henkisyyttä. Se että menee kännipäissään kusemaan omat juttunsa on henkisyyden puutetta, eikä sitä filosofointi korjaa. Sota tappaa sielun.

Itsensä kutistaminen on tyhmyyttä. Itsensä yliarvioiminen varomattomuutta.
Jos koet olosi tyhmäksi, lakkaa olemasta pieni. Loput menee varomattomuuden piikkiin. Ja turpaan voi tulla.
Filosofina suosittelen pysymään totuudessa. Sielukas elämä olkoon in.

Vaikea sanoa kuinka paljon meillä on geneettistä taipumusta tehdä vääryyksiä, ja kuinka paljon taipumuksia tulkita vääryydet. Tänään esimerkiksi burnouteja esiintyy julkisuudessa jo niin paljon, että väistämättä miettii:
"ettekö te toopet tajua kuinka kalliin hinnan maksatte ruumiillanne? Jos uhrautua haluatte, niin älkää ainakaan halpojen unelmien eteen"
Irvokkainta on kun henkisiä kykyjä ylistetään samalla kun kalliita unelmia kaupataan, eli jotenkin näin:
"Onnellinen ihminen kukoistaa menestyneenä kauniin ulkomaan auringossa".
Paljastus sinulle: onni on tuuria, onnellisuudesta joko saa kiinni tai ei saa, eikä aina saa, kukoistus on hyvän päivän tuottoa, kauneus sekä katsojan silmissä että kulttuurillista - myös biologista, menestys henkilökohtaista, ja kaunis sää tulkinnanvaraista.
Vaikea kuitenkaan syyttää yksilöä minkäänlaisesta henkisyyden puutteesta kun tietää markkinoinnin mahdin. Pieni muistisääntö sinulle:
kutistettu ihminen on sellainen, joka viihtyy vain kun häntä viihdytetään.
Kutistettuna olemisessa on alistetun piirteitä.

Henkisyydessä piilee samat lainalaisuudet kuin satiirissa: se ei koskaan voi olla trendi. Voit olla kukoistava, mutta et koskaan kukoistavin. Voit olla henkinen, mutta et koskaan henkisin.
Huoneen henkisin tyyppi lakkaa olemasta henkinen, kun hän uskoo ylivertaisuuteensa. Eli ilmassa on joko henkistä vilpittömyyttä, tai sitten ei ole.
Itse pitää oikeat aaltopituudet etsiä ja löytää.