Blogi - Mitä tulee mihinkin

Some on leikkiä, leikkinä se tulee ottaa; itseasiassa leikkimielisyys on myös masentuneisuuden vastakohta. Missä leikkimielisyyttä siellä elämää. Näin alkoi iloinen somepäivitykseni.

Hyvä filosofia säätelee alitajunnan pohjavirtoja eikä se siten ole pinnallista nokkeluutta. Siksi tuloksiakaan ei sovi odottaa hetinyt. Transsendenssi eli tietty vaikeasti selitettävä alitajuisuus kuuluu filoon. Riittää kun lukee filosofiaa ja poimii juttuja mitä mieleen jää. Ne asiat itää joiden kuuluukin itää. Markkinoimatta.

Vastavuoroisesti kehno filosofia on hyvinkin pintapuolista. Ikään kuin akuuttiin hätään räätälöityä nopean toiminnan menoa. Se ei kestä aikaa, eikä aloittelevan filosofin filosofia kuulukkaan kestää kovin pitkälle - matka ratkaisee ja vahvistaa. Ymmärrys on eri asia kuin pintatiedon määrä.

Viisauksia taas voi selittää miten päin haluaa. Yleensä kaikki ovat viisaita. Ja vituiksimenemiset ovat sitten viisauden puutetta - näinhän naapurit tietää.
Koita siinä sitten päättää mikä on mitä, mikä viisasta ja mikä ei.
Viisauksissa ei ymmärretä lahjakkuuden, työn, ympäristön eikä sattuman roolia. Mentaliteetilla "rakkaus on turhaa, kysy vaikka kavereiltasi".
Viisashan hylkää kaikki toksiset tyypit, ja valitsee egonsa tunnustavat. 

Filosta saa elinikäisen ystävän jos on tapana ystävystyä. Sama kuin rakkaudessa - ihminen tulee rakkaudeksi enemmän kuin että rakkaus olisi mikään yksittäinen teko. Rakkaus on olemuksellista, rakkaudeksi tullaan,
ymmärtämätön teini ehkä esittää välinpitämätöntä (rakkauden vastakohtaa), ettei minkäänlainen herkkyys tai muu vain ikinäkoskaan paljastuisi hänestä,
silti rakkaudellinen pohjavirta on olemassa, ja rakkaudeksi tullaan. Enkä puhu pelkästään emotionaalisesta ilmiselvästä aistittavasta rakkaudesta, vaan myös laajemmasta tarkastelutavasta joka muuttuu läpi elon. Toivottavasti parempaan.

Käytiin kavereitten kanssa pintapuolisesti läpi täydellisyyden vastakohtaa, joka voisi hyvinkin olla tekopyhyys;
Vauva on aito, autenttinen, alkuperäinen - vilpitön, eli ei tekopyhä,
vasta jäljittelemällä muita ihmisiä vauvasta kasvaa ihminen.
Miksi sitten joistain vauvoista kasvaa tekopyhiä aikuisia? En oikein keksi muuta kuin väärien asioiden jäljittely. Henkilö uskoo olevansa jotakin mitä ei kertakaikkiaan ole - kuten Hitler uskoi olevansa esimerkillinen; oikeasti hän oli varsin kehno. 

Ihminen voi jäljitellä itsensä aidoksi tunnistamalla aidon ja vilpillisen eron, tunnistamalla toiveen, minkä tuloksena epäaidosta voi tulla aidompi,
samoin kuin rohkealle epämukavuudesta voi tulla mukavampaa,

tai ihminen voi jäljitellä itsensä piloille pikaisia vilppejä hyödyttäen; selittämällä elämänsä juonen kestämättömällä tavalla, ja ennen kaikkea, selittämällä myös muiden ihmisten elämänjuonen kestämättömällä tavalla. Mitään korjaavaa ei tapahdu - paljon jää huomaamatta - jää vain odotus että koskat ne omat ja muiden asiat menevät vihdoin vituiksi..

Rehellinen ihminen tuumailee asioista näin:
"En tuota ihan ympyräksi sanoisi, mutta sanon jos on ihan pakko".
Pakko voi olla ase ohimolla tai ympäristön paine.
Sama kuin huonossa kaverissa. Kaveriakin voi kutsua kaveriksi jos on ihan pakko. Desbootti hirttää huonot kaverinsa.

"En sitä ihan kaverikseni kutsuisi, mutta kutsun jos on ihan pakko". Eikä desbootin ole pakko tehdä mitään muuta kuin uskoa omaan hyväänsä - selittää kaikki muiden puolesta.

Hommasta puuttuisi symmetria - tasasuhteisuus, ja se olisi korvattu vilpillisyydellä