Blogi - Tyhmä tuhma pahuus

Tyhmyyttä ei voi tavoitella. Jos tavoittelee tyhmyyttä ja löytää sen, syntyy tieto, joka kumoaa tyhmyyden.

Toisen määritelmän mukaan tyhmyys on toimimista omia etuja vastaan. Ongelma vain, että jos toimii tietoisesti omia etujaan vastaan puhutaan jo pahuudesta ja itsensä rikkomisesta.
Eli jos on julma ja paha itselleen, kuten jotkut kovasti syyllisyydentuntoiset stoalaiset askeetikot ovat, tekee itselleen hallaa. Pitäisi haluta lisää ja oikeita asioita, ei suinkaan vähemmän.

Tyhmyys (aiemmin tuhmuus) kohoaa pahuudeksi, kun siitä tulee tietoista. Suuri kiinalainen ruorimies Mao Zedong tapatti yhden arvion mukaan noin 80milj. kiinalaista tyhmillä ja tuhmilla toimillaan. Sana "tuhma mies" ei hänen tapauksessaan ole riittävä. Eikä tyhmäkään. Hänen mahtikäskyllään väki karkotti pannut paukkuen puluja pellolta, jolloin madot söivät sadot. Ja väkeä kuoli nälkään miljoonittain. Se oli idioottimaista, julmaa ja sadistista.

Jos etsit lohdutusta idioottimaisesta, sadistisesta ja julmasta maailmasta, niin kerron: kukaan meistä ei tosiaan voi olla tietoisen tyhmä. Siksi pahat (ja julmat) ihmiset ovat syytä erottaa tyhmistä teoista. Tyhmissä teoissa on vielä potentiaalia, tyhmät teot eivät toimi itseään vastaan tahallaan, mutta pahat ja julmat tekevät tyhmyyksiä tahallaan.
Sadistit taas nauttivat tyhmyydestä, kuten nykyinen viihdekulutus hyvin paljastaa.

Jos etsit totuutta itsestäsi, niin tyhmistä teoista ei oikeastaan pääse eroon muutoin kuin vaivannäöllä. Eikä silloinkaan lopullisesti.
Lopultakaan ihminen ei tiedä paljon mitään.  

Älykkyyden vastakohta ei ole tyhmyys, vaan ihminen voi olla sekä älykäs että toimia tyhmästi.
Älykkyysosamäärä mitataan lähinnä siksi, että älyllisesti laiskat taipumukset tulisi todettua ääneen.

Tyhmyys hälvenee sen myötä kun kiinnostuu maailmasta vilpittömästi, sekä niistä ilmiöistä joita maailmaan liittyy. Uteliaisuudessa tulee olla kuitenkin jotakin kutsuvaa. Siis oikeasti kutsuvaa. Ei mitään markkinointipaskaa että osta tämä kirja, löydät sieltä syvimmän ja tärkeimmän totuuden, aika harvaa kiinnostaa esimerkiksi oikea matemaattinen kvanttifysiikka, mutta sana "kvantti" myy, koska siihen liittyy ikään kuin jotakin muilta salattua, ja taas johdetaan harhaan ja tuskin mitään todellista löytyy, mutta siis aidossa mielenkiinnonkohteessa on jotakin todellista, jotakin oikeasti itselle kuuluvaa, ja siksi se ehkä pelottaakin. Homma pitäisi vallata, ottaa haltuun, omaksi, eikä suhtautua siihen teini-ikäisen välinpitämättömästi.

Tuhmuus ja tyhmyys, eli toimiminen tietämättään omaa itseä vastaan, saattaa olla omien mielenkiinnonkohteiden tukahduttamista kivun pelossa. Ensin pitäisi tietää jotakin omista arvoista; siis oikeista arvoista, ei kaunopuheisista arvoista, vaan todellisista arvoista; mitä pidän oikeasti arvokkaana. Jos eläinrakkaus on oikeasti arvo, niin eläinrakkautta tulee myös puolustaa ja haalia - haavoittumisen uhallakin.
Sama juttu jos kumppani on arvo - aarre - jotakin arvokasta, häntä tulee kohdella sen mukaan, eikä sortua laiskuuteen ja helppouteen.

Entä jos rakastaa ihmisiä noin niinkuin yleisesti? Siis aikuisen rakkaudella? Tarkoitan sellaisella rakkaudella joka menee panemisten yläpuolelle?
Jos on ihmisrakas niin silloin ei voi toimia egoistisesti muilta haalien ja pyrkimyksenä vain saada. Tulisi olla kykyä pyyteettömään hyvään, eli tulisi antaa. Sellainen ei ole trendikästä, joten varaudu kummeksuviin katseisiin. Kaikenlainen epäileminen on tervettä.