Blogi - Vaivautui syntymään, pakotettiin kuolemaan

Data eli tieto on osa informaatiota - eikä tiedolla ole sinänsä mitään moraalista suuntaa; sen moraalinen suunta syntyy tulkinnasta:

kun haistaa hyvän pihvin, haju tarjoaa dataa, ja aivoissa syntyy informaatioketju, joka saattaa johtaa syömiseen.
Tieto on myös tosi uskomus, eli jos olet syönyt hyvän pihvin, se on silloin totta, eli dataa, silloin todella olet syönyt hyvän pihvin,
mutta sillä ei ole kosmisessa mielessä moraalista merkitystä oletko syönyt pihvin vai et
..paitsi jos tarina on pitempi:
"Söin homeisen leivänkannikan, koska vain sitä keskitysleirillä tarjottiin".

Pitemmästä tarinasta syntyy käsitys oikeasta ja väärästä.

Terapian ja koulutuksen tehtävä (karkeistetusti) on palauttaa ihminen historiaansa; sisäistyttää henkilö totuudenmukaisesti siihen mikä on oikein ja mikä väärin - että hän voi suojautua vääryyksiltä vastaisuudessa.
Elämä ei ole pelkkää myötätuulta ja päätä silitteleviä ihmisiä/tapahtumia.
Mutta sen kaikki tietää, eli kaikilla on siitä tosi uskomus. 

Muistan kun joskus radiosta soi Juice Leskinen ja alkoi tehdä mieli saunakaljaa - silloin vielä kipuilin juonko vai en. Juicen kappaleen myötä ristiriidat hälveni. Data teki tehtävänsä. Enää en kipuillut. Tie oli auki.

Juicen kappale oli dataa, ääniaaltoja, jotka muuttuivat päässäni informaatioksi - joksikin ristiriidattomaksi. Samassa yksi moraali eli arvomaailma muuttui toiseen.
Halusin juoda saunakaljaa.
Tragedia piilee siinä, että minusta ei tullut ihmisenä yhtään sen enempää taiteilijaa, vaikka niin ehkä kuvittelin. Luulin että saunakalja tekisi minustakin enemmän Juicen. Eipä tehnyt.
Data ei tee kenestäkään mitään.
Identiteetti rakentuu tekojen ja datan yhteispelillä. Juomalla kaljaa tullaan juopoiksi - uskoo dataan tai ei.

Siksi myös "vaivautui syntymään" on hauska sanaleikki. Miksi kukaan vaivautuisi syntymään kun tietää että täällä pitäisi kestää oman olevaisuuden rajallisuus, identiteetin lyhyt pyrähdys, ja kaikki ne rakkaiden kuolemiset joita kuitenkin kokee?

Toisaalta miksi meidän on pakko kuolla?
Päättää taivalluksemme?

Elämä osaa olla taistelua - usein mahdottomia asioita vastaan, kuten nyt vaikkapa sitä mitä me ihmisinä ollaan ja mitä ei olla. Tässä mielessä mielikuva esimerkiksi yhteiskunnasta on järkälemäinen vastus. Menemättä sen enempää sosiologiaan - yhteiskunta on vain ylisuuri peikko päämme sisällä.
Menestyskin on korkeintaan kummitteleva haamu, joka tarkemmassa valossa ei pelota, ja tosiaan - on pelkkä haamu
..ja haamut ovat mitä ovat

Kun saa kopin siitä mitä informaatio on - miten data lopulta käyttäytyy kehossa ja päänupissa, on seuraava askel järki, eli järkeily, lopulta viisaus; kyky epäillä yhteiskuntaa, sen vaatimuksia ja odotuksia.
En tarkoita tällä mitään teini-ikäisen uhmaa, vaan informaatioketjuilla leikittelyä;
"miksi Juice Leskisen kappale herätti minussa tämän ketjun?"  

Tylsempi ihminen kutsuu näitä mielleyhtymiksi, kognitiivisiksi asioiksi, mutta en menisi niin pitkälle. Puhuisin elämän taiteesta: tavastamme aistia ja ilmaista luontoa - siitä voi saada aikaan jotakin sivistynyttä, tai jos huonosti käy, pelkkää teknistä elämänsuorittamista.
Sivistys on sitä mitä me puuhaillaan kavereitten kanssa.