Blogi - Vapaudella ei ole vaikuttimia

Intiassa syntynyt filosofi Jiddu Krishnamurti opetti, että aidolla vapaudella ei ole vaikuttimia. Samaa pohti myös antiikin epikurolaisuus irrottautumalla politiikasta ja liiallisesta yhteiskunnallisesta elämästä. Mainosten ja ponnahdusikkunoiden täyteinen moderni maailma on täynnä kaupallista ja poliittista vaikuttamista. Eikä niiltä voi välttyä ellei asu jossain metsässä.

Vaikutin ei ole vielä valtaa. Esimerkiksi tieto on valtaa, mutta se ei ole poliittista valtaa, eli tiedollinen valta ei ole sama asia kuin vallankäyttö yhteisössä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän ei ole pakko toimia yksilöinä tai yhteisöinä mainosten tai poliittisten ideoiden mukaan, vaan voimme käyttää tietoa niitä vastaan. Se on tietysti itsestään selvää. Tieto yksin ei kuitenkaan synnytä liikettä tai toimintaa. Tieto vain on. Vaikutin taas on potentiaalista liikettä. Se on sitä kun poliitikko, motivaatiopuhuja tai kirkonmies saa yleisönsä hurmokseen. Tämä asettaa esimerkiksi opettajan vaikeaan asemaan: miten tarjota tietoa, joka on mielenkiintoista, mutta ei liian värittynyttä. Toisin sanoen oppilaille pitäisi herätä edes hiukan henkilökohtainen tiedonjano eli uteliaisuus asioihin, eikä niin päin, että joku ulkopuolinen vain saarnaisi miten asiat ovat. Tässä mielessä vapaus ei tule koskaan ilmaiseksi, eikä sitä voi muille tarjota. Vapaus täytyy itse haluta ottaa. Mieluiten niin, ettei se ole muilta pois.

Tajusin oman filosofisuuteni kirkkaimmin silloin kun istuin vanhemman filosofin kanssa kahvilla. Väittelimme oliko eräs asia "kasa" vai "läjä". Keskustelu oli kiivas, koska filosofit haluavat itse rakentaa käsityksensä maailmasta ja valita sitten mikä heille on kirkkainta. Sitä on vapaus. Mahdollisuus valita asioiden väliltä, mutta toisaalta, joskus vapaus on tyhjyyttä.
Filosofia on myös totuuteen pyrkimistä, jos sitä vertaa vaikkapa taiteeseen, joka on itseilmaisua. Filosofiassa vain pitää valita totuus ennen itseilmaisua. Toisin sanoen filosofisia motivaatiopuhujia ei ole olemassakaan, tai sitten heidän varsinainen filosofinen työ on tehty laiskasti. Filosofia ei ole hurmosta, se on kiivautta, jos on.
Filosofinen keskustelu ei siis punninnut meidän keskustelijoiden henkilökohtaista estetiikkaa tai väittelykykyä, vaan keskeisessä roolissa oli halu löytää totuus, eli se, mitä on läjä, ja mitä on kasa.

Elämän merkityksellisyys, eli ne tärkeät asiat mitä vapaana ihmisenä voi elämäänsä tavoitella, syntyvät siitä, kun saa istua hyvien ihmisten kanssa kahvilla ja keskustella. Ihmisillä on väliä, kun taas asiat ovat enemmänkin vain välineitä. Kasa on kasa, läjä on läjä. Ei siinä sen kummempaa.
Käsite välittää on sekin kahden asian erottamista toisistaan, eli tehdä väliä kahden asian välille. Käytännössä siis erittelyä. Se on sen tajuamista, että terroristi ei ole vapaustaistelija, mutta sitten taas onkin. Riippuu perspektiivistä.
Välittäminen on myös sitä, kun yksi antaa jotakin toiselle, jolloin hän välittää jotakin. Äiti välittää lapselleen suudelman rakkauden osoituksena, tai välittäjä välittää viinapullon juopolle. Välittäjä itse saa välittämisestään jotakin, kuten rahaa.
Erittely on psykologista tarkkanäköisyyttä eli yksityiskohtien hahmottamista. Välittäminen on siis psykologisesti tarkkanäköistä eron tekemistä. Siksi myös rakkauden älyllinen muoto on lopulta tarkkanäköisyyttä. Rakastaako juoppo enemmän viinaa vai viinan välittäjää? Rakastaako lapsi enemmän äitiä vai äidin suudelmaa? Rakastaako välittäjä enemmän rahaa kuin juoppoa? Tarkkanäköinen osaa tehdä eroja.
Sitten taas jos pitäisi tehdä miljoona valintaa miten elää hyvä elämä ärsyttämättä överiherkkää naapuria, niin siitä puuttuu jo vapaus. Runsaudessa valinnanvapaus tukehtuu.

Vapauden kahleet ovat kiinni ajassa ja biologiassa. Ihmisen sisäistä maailmaa ohjaa tuhansia vuosia vanhat aistilliset ja vietilliset voimat, jotka tulisi psykologisesti saada järjestykseen. Järjestykseen laittaminen on järjenkäyttöä. Normatiivinen etiikka keskittyy sellaisiin ilmaisuihin kuin "tulisi" tai "pitäisi". Se siis saa meidät pysähtymään ja miettimään "miksi ihmeessä pitäisi yhtään mitään". Vapauden ongelma syntyy, kun halutaan paljon ristiriitaisia asioita eikä kyetä valitsemaan. Valintoja ei ehkä ole, tai sitten niitä on liikaa. Tulisi sitä ja pitäisi tätä, mutta mikään todellinen ei muutu. Miksi kysymystä ei ehkä ole esitetty, tai sitten se on tukehtunut. Filosofi ymmärtää, että kaikki tämä on vain ajattelua, eikä ajattelu ole vielä mitään. Ei ainakaan mitään yhteistä todellisuutta. Ajattelu on aikaan ja biologiaan - ehkä mainoskulttuuriin sidottua mielikuvitusta, tai niistä peräisin olevaa vaikutinta. Ajattelu on sitä, kun telkkaria katsova unelmoi miten kohta pitäisi päästä lomalle ja syödä terveellistä ruokaa. Päälle vielä erotiikkaa niin arkisekoilu on valmis. Mikään ei riitä sekoilijalle, ja toisaalta hänelle on kaikkea liikaa. Paljoudessa ei mikään erotu. Eikä niukkuudessa. Vapaus on siis tietyllä tapaa sen tiedostamista, millaisia vaikuttimia sisäisessä maailmassamme on.
Kun tiedostaa miten mieli täyttyy, myös oma suhtautuminen erilaisiin vaikuttimiin kirkastuu. Silloin hyveet ja paheet astuvat kuvioihin, eli se, minkä eteen toimitaan ja miten toimitaan. Joko eletään hetkessä tai sitten tehdään valinta.

Intialainen miljardööri Narayama Murthy ehdotti Intian kauppakamarin avajaisissa kaikille 70 tuntisia työviikkoja. En hurraa tälle idealle. Hän itse julisti tekevänsä pidempiä, jopa 90 tunnin työviikkoja. Pystyn samaan. Työnteolla miljardööri kertoi ansaitsevansa tunnustusta, kunnioitusta ja lopulta valtaa. En usko. Suhtautuisin muutenkin varauksella noin kirkkaaseen omahyväisyyteen. Kyseessä on luultavasti häikäilemättömän miehen tsemppipuhe saada ihmiset takomaan hänelle itselleen rahaa. Oikeasti köyhyydestä päästään järjenkäytöllä - organisoimalla käytännönasiat kuntoon. Raha on pelkästään väline siihen. En ota kantaa kuinka monta tuntia ihmisen pitäisi viettää toimistollaan, mutta varsinaista köyhyyttä voi verrata valinnanvapaudenpuutteeseen, ja toisaalta myös valinnan runsauteen. Ihan sama tahkooko velkavankeudessa ympäripyöreitä päiviä pihille tsempparimiljardöörille, vai ryösteleekö nälkäisenä maaseuduilla. Useimmilta puuttuu vilpitön halu ja tahto toimia niin. Sen sijaan heitä ajaa ihan muut vaikuttimet, kuten tarve tai unelma. Eli välitön valinnanvapaus puuttuu.
Miljardöörin pitäisi olla vähemmän narsisti eikä jakaa vain vinkkejä miten itse elää elämäänsä. Kilpailevassa maailmassa kaikki ei voi voittaa. Sitä juuri on kilpailu: yksi voittaa, toinen häviää. Markkinatalouteen tarvitaan myös säännöstelyä, toisin sanoen järkeä - kykyä organisoida kilpailuasetelmat, valvoa mainontaa ja rajata velanottoa. Toisaalta jos kilpailua ei olisi yhtään, niin mikään tuskin kehittyisi, ja valta jäisi säännöstelijöille.
Toivottavasti päättäjät eivät ole jokaisen motivaatiopuhujan vietävissä.