Blogi - rakkaudesta

Aihe juolahti mieleeni kun aloin pohtia mitä "rakkauden mysteerillä" oikeastaan tarkoitetaan, ja miten sen taakse piiloudutaan. Toisin sanoen jos sekoilija tekee ensin mitä lystää, ja kutsuu sitä sitten "rakkauden mysteeriksi", niin tekeekö se yhteiselle totuudelle oikeutta? Onko totta, että rakkauden mysteeri on vähän mitä sattuu?

Mysteeri ja mielipuolinen sekoilu ovat melko lähellä toisiaan. Tommy Hellsten puhuu usein rakkauden mysteeristä, ja käsittääkseni hän hakee sillä sitä, ettei rakkaudesta voi saada täyttä älyllistä otetta. Mysteeri on taas luonteeltaan jotakin kiehtovaa, ja siinä mysteerin voima. Mysteeri kutsuu luokseen eikä sitä voi selittää pois. Eihän rakkauttakaan voi selittää pois, vaikka moni sitä tieteellisyyspäissään yrittääkin. Lukekaa kaunokirjallisuutta ja hankkikaa mielikuvitus.
Sitten taas Albert Camus toteaa kirjassaan Putoaminen että rakkaus on tarkkanäköisyyttä. Tarkkanäköisyys voisi olla jotakin sen kaltaista että asia on täsmällisesti jotakin tiettyä, tai sitten menossa tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi heikkenevät kouluarvosanat kielisivät siitä, että opiskelu on menossa vika suuntaan. Rakkaudellinen opettaja puuttuisi tilaanteeseen. Silloin opettajaa kiehtoo aidosti se, miten oppilas oppisi asioita paremmin.

Rakkauden tarkkanäköinen mysteeri voisi olla näiden yhdistelmä, eli ehkä ne kouluarvosanat laskevat, mutta onko se opiskelu sittenkään se suurin rakkaudellinen tavoite elämässä? Lohdullinen ajatus hänelle, jolle opiskelut eivät syystä tai toisesta maistu (jos esim. koulussa on kurjat olosuhteet).
Huomautan, että sivistys on muutakin kuin ulkomuisti. Sivistykseen kuuluu sydän, tieto ja viisautta, joista kaikki ovat lopulta ilmapiirillisiä voimia. Rakkauden mysteeri voisi siten olla myös hyvien sivistyksellisten olosuhteiden luomista. Luoda ympäristö, jossa asiat jäävät mieleen. Niitä on mielekästä ajatella.

Umberto Eco kirjoitti aikanaan, että ainoa asia mitä kannattaa kirjoittaa itselleen on ostoslista. Muuten tulisi kirjoittaa aina myös muille. Ajatus on kai siinä, että kun kirjoittaa muille, sitä huolehtii tarkemmin siitä, millaista merkityksellisyyttä haluaa aidosti edistää. Tuonko maailmaan lisää sivistystä vai tuhoa? Tuonko maailmaan lisää yhtään mitään? Harmittomuuteen ei kannata tähdätä. Se on nössöjen hommaa.

Ihminen on biologinen olento. Älyllinen jäsentelymme ja muut psykologiset voimat tekevät sen, että suhtaudumme maailmaan jotakuinkin suunnitelmallisesti. Emme siis syö juo ja nai hinnalla millä hyvänsä, vaan laskelmoimme hyötyjä, tuhoja yms lopputuloksia. Mietimme asioiden ja tekojen hintaa vähintäänkin alitajuisesti. Otamme muita enemmän tai vähemmän huomioon. Se on sisäänrakennettu aivoihin.
Laskelmoimme myös rakkauden hintaa:
"voiko häneen luottaa?".
Sekoilijaan ei voi lähtökohtaisesti luottaa, koska hänen toimiaan on vaikea ennustaa. Sokea luottaminen on lapsellista, ja epäileminen ei ole vielä luottamista. Silti täytyy vain yrittää uskaltaa luottaa.
Tässä mielessä yksi rakkauden osoitus voisi olla:
"lupaan sinulle, etten sekoile mielivaltaisella tavalla tehden sinulle harmia". Se on yksi mahdollinen sivistynyt suunta.
Vai luuleeko joku naiiviudessaan, että toista voi kiristää ja uhkailla luottamuksen arvoiseksi?

Rakkauteen kuuluu primitiiviset voimat, mutta myös sivistyksellisen älyllinen kerros. Rakkauteen kuuluu ehdottomuuksien pohdinta:
"onko minulla varaa olla näin ehdoton omassa tarkkanäköisyydessäni? Mitä tarkkanäköisyyteni tekee sinun kiehtovuudellesi? Tukahdutanko sinun mysteerisi?"

Mitä tulee erotiikkaan, eli seksin älylliseen muotoon, niin pornossa ei ole mukana aitoa eläimellisyyttä eli primitiivisyyttä, vaan homma on silkkaa parodiaa. Aidossa eroottisessa latauksessa on kokemus psykologisesta hyväksynnästä. Siinä on jotakin lupaavaa, houkuttelevaa ja kiehtovaa.