Runot

Kesäloman rauhaa.

Kuva otettu mökiltä eräänä kesäisenä iltana.
Lasten odottama kesäloma ja se tietty rauhan tunto, minkä laiturilta voi tavoittaa, kun muut ovat menneet jo nukkumaan.
Ja kun ilta tekee matkaansa yöhön. 

Muutos, ja sen sietämätön välttämättömyys

Ehkä kipeintä on ymmärtää
että tämä ei kertakaikkiaan
voi olla se suunta
ja luovuttaa
ja
lopettaa

Parantavinta on löytää
ja ymmärtää
että niin
näinhän se on
ja näinhän sen pitikin olla
ja näinhän se tulee olemaan

Tämä
Tässä 
 

Muutos (2024)
-Joonas 

Talvikävelyllä

Eräänä talvena käveltiin paljon. Kuva luultavasti otettu yhdeltä niistä reissuista.
Parhainta oli kun pakkanen paukkui ja ajatus sai tilaa. Keskustelu raikaa. Ja toinen tuli toiselle taas hieman tutummaksi - lähelle.

Vastatuuleen, myötätuuleen

Onneksi voin pitää oveni kiinni
olla päästämättä sisään
edes raottamaan

Minua ei kiinnosta mikä tuuli puhaltaa
koska puhaltaa kumminkin
 

Lepo (2024)
-Joonas  

Kartanon mailla - yhdessä

Matkalla Vuorentaan kartanoon, tai sieltä pois. Kumpi tahansa. En muista.
Kaksi matkaajaa, molemmilla eri taustat, eri tarinat, eri ymmärrys siitä mitä matkalla näkivät.
Yhdelle tuttu ja läheinen on toiselle kaukainen ja vieras.
Yhdessä syntyy jotakin isompaa - yhteistä. Jotakin ei niin vierasta.
Sitä on yhdessäolo parhaimmillaan. Kun erilaiset maailmat kohtaavat ja löytävät jotakin tuttua.
Kun maailma jaetaan.

Vaatimatonta arkea

Olkoot ne vaatimattomia joilla on siihen aihetta
sinä sanoit
ja minä tyhjensin kissan paskat

Nöyryys (2025)
-Joonas  

Kaiken keskellä on saari

Yksi niistä hetkistä, kun kuvaaja näkee kuvattavan, ja ottaa siitä kuvan. Toinen liittyy toiseensa ja syntyy kokonaisuus.
Kukaan meistä ei ole yksinäinen saari, vaikka näin me asian nimeäisimme.

Päämäärä, kuten sinäkin 

Elämä on löytöretki

Ei,
en minä pärjää

En ole koskaa niin hauska
kuin viihdeteollisuus,
helppo kuin pelkuruus
enkä anna anteeksi
kuin
varomattomuus

En tiedä asioita samoin kuin kirja
enkä korjaa itseäni välittömästi

En pärjää ylivoimalle
minä olen minä
näiden takana
päämäärä itsessään

Päämäärä (2024)
-Joonas  

Rohkeus elää laitureilla

Uskallanko hypätä? Milloin riisun ylimääräiset pelastusliivit? Milloin en ehkä huku?
Elämä kuuluu niille jotka haluavat.

Vaadin sinulta, olematta itse

Muistoksi asti muistettu

kunnon rakkaus

Olemattomiin hiottu
piina

Sinäkin olisit kauniimpi jos vähän hymyilisit,
hän sanoi
Kauneudesta oli tullut hänelle vaatimus.
Mutta miten voi vaatia kauneutta?
Kauneus ehkä tehdään,
ennen kaikkea se löydetään.
Mutta että vaatia?

Vaatimus (2024)
-Joonas 

Vehreys ennen routaa

Kuva otettu erään krapulaisen aamukahvittelun jälkeen. Tuli talvi ja sen kylmyys. Myös krapulat jäivät, karisivat pois, kuin menneet uutiset joita ei enää jaksa kuunnella.
Saapui uusi kirkkaampi kevät.
Elämä on kuoleman poissaoloa, mutta ei missään nimessä odottelua - vaan muutosta.
Uusi puku puetaan kun vanha ei enää sovi. 

Vaeltaja ei eksy

Eksyneelle eilinen ei toistu

Mitä on eksyminen, kysyi vaeltaja?
Etkö muista, vastasi taival

Kuka kertoisi totuudesta, jos ei kulkija itse

Vaeltaja (2025)
-Joonas 

Synkkä sumu 

Lähiseutumatkailu Turkuun on lähellä molempien sydäntäntä. Hotelli Centrumin ja sen maineikkaan aamupalan kutsu on toisinaan vastustamaton.
Kuva on synkkä, kuten jotkut aamut ovat. Joskus sisin riemuitsee usvasta ja siitä, että asiat eivät ole niin tarkkoja. "Se ei ole niin tarkkaa", kuten sanotaan. Aamut turussa ovat sellaisia.
Runsas aamupala ja pitkä kävely kauniissa kaupungissa. Ei se ole niin tarkkaa, jos olo on rento. Ehkä silloin sisin juhlii eniten.
Ehkä onnellisuus on sitä?

Käänne

Kuulin lintujen laulun

tunnistin nimeni

miksi et tunnista omaasi?

Ei yö ole tehty päivää varten
Ei elo päivään kahlittu
Pimeydessä
syvällä sen sisimmässä
on käänne
joka haluaa tulla löydetyksi

Käänne (2025)
-Joonas  

Kesäpäivä

Kesäpäivä on uimista ja kaikkea muuta kuvauksellista. Lämpö ja rakastavaa seuraa. Pitkät ja täsmälliset kertomukset ei mistään. Sitä on hyvä elämä.

Hyvä elämä - valo

Pelätä nyt virheitä
sellaisella vimmalla
että hirttää itsensä
kohtuuttomiin odotuksiin

Mitä edes vaadit

Pysymään hengissä?
Eläytymään?
Ikään kuin pysyisin hengissä?

Ei valo ole sitä mitä meiltä odotetaan.
Meiltä odotetaan hyvää käytöstä
Valo on jotakin muuta
selkeää
tarkkaa

Valo (2025)
-Joonas 

Pysähdy: kuvauksellinen hetki!

Ehkä se menee juuri näin päin. Ensin tajutaan jotakin kuvauksellista, ja vasta sitten pysähdytään. Annetaan hetkelle sen arvo. Eikä niin, että pysähdytään vasta kun kaikki arvokkaat hetket ovat jo valuneet sormienvälistä.

Totuus - lämpö

Totuudessa on sijaa minullekin
ja mikä hauskinta
ei vain minulle

Jatkuvasti ja kaikkialla
eikä ikinä oikein missään
saman huoneen jakaa lämpö, läheisyys

Älysin että hän on kaunis

Totuus (2024)
-Joonas  

Matka

Postikorttikuvamainen otos Porvoosta. Kävimme siellä joskus keväällä 2022.
Matkustaminen vieraaseen ravisuttelee, olkoot vieras mitä tahansa. Ajatus piilee siinä, että ei tiedä. Ei voi turvautua sen voitonvarmuuteen minkä tietää. 

Vapaudesta
 

Olen miettinyt
  kuka muistaa
  mitä muistaa
  ja kuuluuko muistaa

Minkälainen keskittymiskyky pitäisi olla?

eilisessä, huomisessa, hetkessä
 vai niissä kaikissa samalla kertaa
 että voi sanoa tehneensä
 ja olevansa se joka tulee tekemään

Vapaus sitoutua, kietoutua, olla yhtä
 vapaus erota
 ja taas kohdata

Vapaudessa ei puhu johdonmukaisuudet,
 ei sankaritarinat,
 vaan ihminen ja hänen elämänsä

Vapaudesta (2025)
-Joonas